Huh, mikä viikko takana tai siis melkein... Onneksi huomenna on jo perjantai ja edessä viikon viimeinen tentti. Tenttejä onkin riittänyt tämän viikon aikana: maanantaina oli tietotekniikan loppukoe, tiistaina hoitotyön tentti ja keskiviikkona luvassa oli anatomian joka viikkoinen tentti. Vielä huomenna pitäisi jaksaa rutistaa suomen kielen kokeen osalta. Lopulta tästäkin viikosta selvisin yllättävän hyvin, kun sain aina välillä ajatuksiani Italiaan ja toki olenhan soitellut lähes joka päivä miehelleni tuonne Saapasmaahan. Hän onkin jaksanut kannustaa minua ja on ollut lähes liikuttavaa huomata, kuinka toinen voi myötäelää elämänkumppaninsa elämässä noinkin paljon vaikka välimatkaa on nuo reilut 2000 km.

Tänään on italialaisen ystävämme, mieheni lukiovuosista lähtien tunteman, Andrean 33- vuotissyntymäpäivä. Lähetin hänelle onnittelut tekstiviestinä. Minulla on todella hyvät ja lämpimät suhteet Andreaan. Ehkä se on jotain meidän kalat- skorpioni -kemiaa. :) Hän ei vaikuta lainkaan italialaiselta, sillä hän on pitkä ja vaalea ja hänellä on vihreät silmät. Ei siis mikään tyypillinen pieni ja pippurinen, tumma ja tulinen italiano. On ollut ihana ystävystyä häneen, mutta myös seurata hänen ja mieheni pitkää ystävyyssuhdetta. Miehelläni onkin suuri ystäväpiiri ja paljon läheisiä ystäviä vielä nuoruudesta saakka. Olen siitä hänelle hieman kateellinen, sillä minulla itselläni lapsuuden ja teinivuosien aikaiset ystävyyssuhteet ovat lopahtaneet siihen, että meillä täällä Suomessa on tapana muuttaa pois synnyinseuduilta hyvin aikaisin opintojen perässä. Italiassa taas, varsinkin miespuoliset, asuvat pitkään kotona ja muuttavat muutoinkin todella harvoin kauas perheestään ja/ tai ystävistään. Ehkä siis senkin takia miehelleni on ollut helppoa ylläpitää ystävyyssuhteitaan vanhoihin kavereihinsa. Mieheni täyttää kesäkuussa 34- vuotta... Täytyy ruveta pikkuhiljaa suunnittelemaan yllätystäni hänelle! :) Samalla on upeaa tavata italialaisia ystäviäni... Sitä ennen täytyy tenttiä kokeet pois alta eli a presto amici miei!!!